Kuka on Muksuperheen uniohjaaja?

Olen terveydenhoitaja ja uniohjaaja Sari Tammikari. Otan uniohjausasiakkaikseni 0-17 -vuotiaita lapsia ja nuoria Lasten- ja Nuorten lääkäriasema Pikkujätissä. Toimin myös Uniliitto ry:n kehitystehtävissä ja hallituksen jäsenenä ja olen Suomen Unihoitajaseuran jäsen. Toimin myös ison yhtenäiskoulun terveydenhoitajana.

Valmistuttuani terveydenhoitajaksi, pääsin unelmieni työhön neuvolaan. Oli antoisaa ja innostavaa seurata erilaisten ihmisten kasvua vanhemmuuteen. Raskaudesta, vastasyntyneen lapsen ensikäyntiin ja siitä eteenpäin. Jokaisen asiakkaan matka on omanlaisensa. Eikä sitä voi muihin verrata.

Joskus matkalle muodostui kuoppia. Aika usein puhuttiin unesta ja etenkin sen puutteesta. Univaje oli iskenyt kovaa ja yllättäen. Yhdessä vanhempien kanssa pohdimme, kuinka öihin saataisiin jotain tolkkua. Neuvolassa tietoa oli tarjolla niukalti ja halusinkin auttaa näitä perheitä. Niinpä aloin haalia lisää tietoa lasten unesta. Olin jo opiskeluaikoinani tehnyt työharjoittelun Helsingin Uniklinikalla ja tutustunut käytännön tasolla unen tutkimukseen ja unettomuuden hoitoon. Lisäopintoni Avoimessa yliopistossa psykologian ja sosiaalipsylologian alueella antoi vakaan pohjan soveltaa hankkimaani tietotaitoa myös käytännön tasolle perheiden tukemisessa.

Sain vuonna 2016 käsiini tuoreen suomalaisen uniaiheisen kirjan: Voit nukkua! Kuinka opetin vauvani nukkumaan ja kuinka se muualla tehdään, jonka on kirjoittanut Laura Andersson. Innostuin valtavasti kirjassa esitellystä ennaltaehkäisevästä näkökulmasta ja vinkeistä, jonka avulla vanhemmat voivat tukea jo pienenkin vauvan unitaitoja. Näin toimien voidaan myöhemmin välttää varsinaiset unikoulut. Niinpä suosittelin kirjaa kaikille raskaana oleville asiakkailleni ja toivoin, että he myös lukivat sitä. Moderni uniohjaus on kaukana huudatuksesta, jota useimmat vanhemmat haluavat välttää kaikin tavoin.

Vauvojen ja lasten unesta on sosiaalisessa mediassa hyvin ristiriitaisia käsityksiä ja vuosia sosiaalisen median vanhemmuus- ja kasvatuskeskusteluita seuranneena olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka vanhempien uupumusta ja lasten yöllistä tiheää heräilyä vähätellään ja pidetään jopa normaalina. Pahimmillaan väsymyksestä uupuneita äitejä syyllistetään siitä, että he haluavat nukkua kokonaisia öitä. Minua tämä harmitti ja harmittaa edelleen kovasti ja koetinkin tuolloin nostaa keskusteluissa esiin sitä, kuinka tärkeä asia vanhemman jaksaminen on koko perheen hyvinvoinnin kannalta. Hyvin nukutut yöt ovat myös kehittyvälle vauvalle voimavara, jonka merkitystä ei voi väheksyä.

Vuonna 2018 aloin pitää Facebookissa suljettua ryhmää nimellä Muksuperheen uni, jossa keskusteltaisiin hyvässä hengessä ja nostettaisiin esille tutkittua ja kokemusperäistä tietoa lasten unesta. Ajattelin, että ryhmään tulisi muutama sata aiheesta kiinnostunutta jäsentä. Ryhmän koko on kasvanut parissa vuodessa yli 11 000 jäseneen ja kasvu jatkuu edelleen. Ryhmän moderoinnissa ja lisätukena minulla on vertaiskokemusta tarjoavia Unitsemppareita, joille olen tarjonnut lisätietoa unesta ja sen lainalaisuuksista.

Ryhmäni toimii vertaisryhmänä ja ryhmän henki on perhettä voimavaraistava. Jokainen vauva ja lapsi ansaitsee levänneet vanhemmat ja jokaiselle perheelle löytyy useimmissa tapauksissa sopiva malli hyvin nukkumiseen. Ei siis ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa nukkua hyvin.

Tässä, ryhmän nimeä kantavassa, blogissani nostan puheeksi asioita unen ammattilaisen näkökulmasta. Pyrin tarjoamaan sisältöä, joka kiinnostaa kaikkia niitä, joille hyvä uni on tärkeää.

Terveisin

Sari Tammikari

Muksuperheen uniohjaaja

muksuperheenuni@elisanet.fi


Matti Pikkujämsän elämänmakuinen akvarelli https://holvi.com/shop/mattipikkujamsa/

Syömisen ja unen välinen assosiaatio

Kuva: Annne Leppänen / Dai Dai

Pienelle vauvalle on luonnollista nukahtaa syödessään. Kun vauvaa pidetään sylissä ja hänen on hyvä olla, on siihen helppo uinahtaa. Imeminen on voimia vaativaa puuhaa ja mikäli tekniikka ei vielä ole oikein hallussa, hyötysuhdekin voi jäädä vajavaiseksi.

Kun uniohjauksen yhteydessä puhutaan syömisen ja unen välisestä assosiaatiosta, ei koskaan voida määritellä onko se negatiivinen vai positiivinen assosiaatio. En ylipäätään pidä tällaisesta arvolatautuneesta jaottelusta, koska asiat ovat niin monimutkaisia ja yksilöllisiä, että olisi väärin määritellä tällaisia käsitteitä yleisellä tasolla.

Siksi puhun mieluummin aikuisen aktiivisuutta vaativista assosiaatioista. Ne ovat tapoja, joiden avulla vauva tai isompi lapsi on nukahtamaan tai nukkumaan aikuisen avustamana. Näidenkin suhteen voi lapsen eri kehitysvaiheissa on täysin tarkoituksenmukaista ja toimivaa tehdä erilaisia asioita, eikä siitä tule huolestua. Vasta siinä vaiheessa, kun olemassa oleva tilanne alkaa kuluttaa enemmän voimavaroja kuin kasvattaa niitä, voi aivan huoletta muuttaa toimintaansa. Tärkeintä on se, että asiat toimivat. Ei se, mitkä asiat toimivat.

Moni vanhempi haluaa erilaisista syistä ennaltaehkäistä jonkun aktiivista toimintaa vaativan uniassosiaation syntymistä. Ehkä taustalla on kokemus esikoisesta, joka herätti öisin 8 kk iässä puolen tunnin välein, koska tarvitsi unisyklien välissä havahduttuaan aina syöttämisen takaisin uneen. Tai sitten tuleva vanhempi on seurannut sivusta hyvän ystävän tai sukulaisen asteittaista uupumista jatkuviin heräilyihin ja tehnyt omat johtopäätöksensä. Koskaan ei tulisi arvostella toisen vanhemman tekemiä valintoja, ellei sinulta nimenomaan pyydetä mielipidettä tai näkemystä. Jos läheinen uskaltaa avautua uupumuksestaan, on parempi vain osoittaa myötätuntoa, kuin ryhtyä neuvonantajaksi ilman lupaa.

Jonkun assosiaation ennaltaehkäisy tulisi tapahtua aina vauvaa kuunnellen ja askel kerrallaan. Ei koskaan pakottamalla. Kun muistaa pysyä rentona, luottavaisena ja valppaana onnistuu parhaiten. Näistäkin asioista voi nimittäin ottaa turhaa stressiä itselleen, eikä se voimauta ketään.

Klikkaa alla olevaan videoon, saadaksesi lisää tietoa syömisen ja nukahtamisen välisestä uniassosiaatiosta.



Ei vain ryömimistä, vaan kokonaisvaltaista kehittymistä!

Kuva: Sari Tammikari / Muksuperheen uni

Muksuperheen unen vieraskyväasiantuntijana on tällä kertaa NDT/BOBATH fysio- ja vauvaterapeutti Laura Einistö. Laura ottaa vastaan asiakkaita Klaukkalan fysioterapiassa, sekä Lasten ja nuorten lääkäriasema Pikkujätissä, Myyrmannin pisteessä. Tutustu artikkelin lopussa olevaan ohjausvideoon, jossa Laura ohjaa, miten pienen 1-3 kk ikäisen vauvan saa viihtymään lattialla.

************

Vauvan motorinen kehitys on paljon muutakin kuin pelkkää liikkumaan oppimista. Lapsen liikkumaan oppimisen prosessia kutsutaan sensomotoriseksi kehitykseksi, koska aistit ja motoriikka kulkevat aina yhdessä. Kun vauva oppii viemään kädet suuhunsa, hän ymmärtää tuntoaistin avulla näköpiirissään heiluvien outojen ulokkeiden olevan osa itseään ja käsien käyttämisen mahdollisuudet avautuvat hiljalleen. Samalla lapsen suun motoriikkakin kehittyy.


Ensimmäisen 18kk aikana vauva oppii enemmän asioita kuin koskaan myöhemmin vastaavassa ajassa. Pienestä, täysin vanhemmistaan riippuvaisesta vastasyntyneestä, kasvaa maailmaa uteliaana tutkiva ja innokkaasti liikkuva taapero. Tämän aikajanan sisällä  lapsi käy läpi erilaisia kehitysvaiheita, jotka kaikki ovat tärkeitä lapsen oppimisen, hahmottamisen, liikkumisen, vuorovaikutuksen ja arkitaitojen kehittymiselle.  Liikkumaan oppimisella on paljon suurempi merkitys lapsen kehityksen kannalta kuin paikasta toiseen pääseminen.

Jo pieni vauva joutuu ratkaisemaan monenlaisia ongelmia. Miten saan lelun heilumaan lelukaaressa? Miten saan sen suuhuni? Miten näkisin paremmin vanhempani, joka poistui näköpiiristä? Miten jouduin sohvapöydän alle ja miten täältä päästään pois? Vanhempien on tärkeää antaa lapsen ratkoa näitä ongelmia itse turvallisissa tilanteissa. Kun vauva esimerkiksi kurottelee seistessään sohvaa vasten olohuoneen pöydälle, hän joutuu kokeilemaan erilaisia tapoja. Välillä hän onnistuu ja välillä pyllähtää istumaan. Näiden kokemusten kautta lapsi oppii löytämään tavan, jolla suoritus onnistuu. Lapsi myös hahmottaa ympäristöään liikkumisen kautta: kun lapsi haluaa päästä huoneen toisella puolella olevan pallon luokse, oppii hän hahmottamaan etäisyyksiä havaitsemalla, kuinka kauan häneltä menee päästäkseen pallon luokse.

Sensomotorinen kehitys kytkeytyy läheisesti myös  vuorovaikutustaitojen ja psyykkisen kehitykseen. Tuntoaistiltaan herkistynyt vauva ei aina viihdy sylissä tai voi vierastaa tietynlaista kosketusta tai käsittelyä. Jotta vuorovaikutus toimisi molempiin suuntiin, vanhemman on tärkeää havainnoida oman vauvansa reaktioita ja sopeuttaa toimintaansa vauvan erityispiirteet huomioiden. Myös lapsen temperamentti tai tunteidenkäsittelytaidot voivat vaikuttaa siihen, kuinka vauva kokee vaikkapa sylissä rauhoittelun. Herkästi säikähtelevä ja aistiva vauva saattaa kokea esimerkiksi syliin nostamisen pelottavana, jos vanhempi on kovin nopea liikkeissään. Tällaisten vauvojen kanssa tulisikin mieluummin toimia rauhallisesti ja antaa vauvalle aikaa sopeutua liikkeeseen. 

Vauva tai isompikin lapsi ja voi mennä suunniltaan, kun vahva tunnepurkaus ja fyysisen kosketuksen yhdistelmä muuttuu liian kuormittavaksi. Kun vanhempi koettaa lohduttaa pettymystään itkevää lasta vaikkapa sylissään, lapsi voikin reagoida aivan vastakkaisella tavalla. Kun lapsi on saanut rauhoittua tovin itsekseen suurimmasta kuohustaan, hän voi olla valmis myös sylissä pitämiseen. Silloin on vain parasta odottaa, että lapsi tekee aloitteen ja ottaa hänet avosylin vastaan.

Älä tuijota pelkkiä virstanpylväitä

Vauvan sensomotorista kehitystä seurataan erilaisten virstanpylväiden avulla. Neuvolassa terveydenhoitaja seuraa synnynnäisten heijasteiden sammumista ja arvioi vauvan kehitystä niiden avulla. Neuvolakirjauksiin merkitään, milloin vauva  osaa seurata katseellaan, tarttua molemmin käsin tarjottuun esineeseen, kääntymään, istumaan jne. Tämä kuuluu normaaliin neuvolaseurantaan ja terveydenhuollon ammattilaisille. Sen sijaan vanhemman ei kannata vertailla tai ottaa suurta huolta, jos oma lapsi ei vielä osaa istua, vaikka ikätoveri istuukin jo tanakasti ilman tukea. Jokainen vauva kehittyy omaa tahtiaan ja normaalin kehityksen kaari on laaja.  Jos on huolissaan, kannattaa asia ottaa puheeksi neuvolassa, eikä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Sosiaalisessa mediassa on tapana nostaa esiin nopeimmin kehittyvät yksilöt ja heihin vertaaminen voi aiheuttaa turhaa huolta ja pahaa mieltä.  

Onkin hyvä ymmärtää, että paljon tärkeämpää kuin ikä, jossa lapsi oppii esimerkiksi konttaamaan, on tapa, jolla vauva opettelee harjoitettavaa taitoaTietyt raja-arvot virstanpylväiden saavuttamiselle on hyvä olla olemassa, jotta osataan tarvittaessa ohjata vauva esimerkiksi fysioterapeutin luokse, joka osaa katsoa tarkemmin syytä siihen miksi jokin taito ei ole vielä harjaantunut. Tällaisia on esimerkiksi 3-4 kk ikävaihe, jolloin viimeistään vauvan tulisi pystyä pitämään päätään keskiasennossa selinmakuulla ja tuomaan yläraajansa yhteen kasvojen eteen. Lapsen tulisi viihtyä mieluummin vatsallaan kuin selällään viimeistään 6 kk ikäisenä. Toispuoleisuus on myös asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota, samoin jos lapsi välttelee katsekontaktia tai ei ole kiinnostunut ympäristöstään. Jos vanhemmalla on huoli asiasta, kannattaa se ottaa puheeksi neuvolassa. 

On hyvä muistaa, että vauva pystyy harjoittelemaan monia taitoja eri alkuasennoissa ja ottamaan ne käyttöön myös myöhemmin.  Lapsi voi esimerkiksi harjoitella istumiseen vaadittavia taitoja kuten tasapainoa, lonkkien ja selän ojentamista ja yläraajoihin tukeutumista jo selinmakuulla, kylkimakuulla ja kyynärnojassa. Kun hän viimein nousee istumaan, saattaa hän osata sen jo täysin, verrattuna vauvaan, joka on staattisesti harjoitellut istuma-asennossa. Siksi runsaan lattia-ajan tarjoaminen arjen keskellä on tärkeää vauvoille.

Lapsiin kohdistunut markkinateollisuus tuottaa monenlaisia innovaatioita, joiden tarkoituksena on auttaa lasta kehittymään. Fysioterapeuttina ja vauvoihin erikoistuneena ammattilaisena sanoisin, että normaalisti kehittyvä vauva harvoin tarvitsee mitään erityisvälineitä, vaan tavallinen lattialla oleminen yhdessä vanhemman kanssa on paras tapa oppia ja kehittyä. Jos lapsen motorisessa kehityksessä on erityisiä pirteitä, voi apuvälineistä olla hyötyäkin. Tämä pitää kuitenkin arvioida aina yksilöllisesti, eikä yleisiä sääntöjä voida asettaa.

Koska vauvoja usein kannetaan paljon, vaihteleviin ja monipuolisiin kantoasentoihin kannattaa kiinnittää huomiota. Eri ikäiset vauvat hyötyvät erilaisista kantoasennoista ja esimerkiksi kantovälineiden käytössä on hyvä huomioida lapsen valmiudet. 

Fysioterapeutin näkökulmasta haluaisin sanoa, että lapsen kehitystä vanhempi voi parhaiten tukea antamalla vauvalle aikaa, rakkautta ja mahdollisuuksia tutkia maailmaa monipuolisesti, turvallisessa ympäristössä. Pienet muksahtamiset ja törmäilyt ovat olennainen osa oppimista ja lapsen turhautuneen taistelukiukun kuuluukin auttaa häntä ratkaisemaan käsillä oleva ongelma. Vaaratonta tilannetta onkin parempi seurata hetken aikaa sivusta ja antaa vauvalle mahdollisuus onnistua omin voimin.

Terveisin,

Laura

Klikkaa alla olevaan videoon ja tutustu Lauran vinkkeihin, kuinka saada vauva viihtymään lattialla. Lattia-aika on mukava tapa viettää aikaa oman vauvan kanssa. Lattia-ajan avulla vauvan valveikkunaa on myös helppo venyttää.

Leikki on lapsen kieltä, jota aikuisen kannattaa opetella kuuntelemaan

https://www.pexels.com/fi-fi/@tatianasyrikova

Leikki on lapsen ensimmäinen kieli ja väline vuorovaikutukselle muiden kanssa. Ensimmäiset hapuilevat katsekontaktit, joihin aikuinen vastaa, nostattavat kokonaisvaltaisen onnen tunteen varmasti molemmissa osapuolissa. Yhteys on saavutettu ja kun siihen aletaan lisätä eleitä, sanoja, äänenpainoja, ilmeitä ja kosketusta; syntyy ainutlaatuinen kieli.

Aluksi leikki on niin yksinkertaista, että se voi peittyä arjen toimien alle. Vauvan pudottama lusikka on varmasti jokaiselle tuttu leikki. Kun aikuinen nostaa lusikan, lapsi riemuitsee siitä, että aloitteeseen on vastattu ja hän haluaa kokea uudestaan sen ihanan tunteen, joka siitä virisi.

Kun lapsi kasvaa, leikki muuttuu monimuotoisemmaksi ja sen avuksi otetaan usein mukaan esineitä ja erilaisia virikkeellisiä tilanteita. Monella vanhemmalla on mielikuva siitä, minkälaista lapsen leikin tulisi olla ja kotiin hankitaan välineitä, jotka läpäisevät vanhempien kriittisen arvomaailman. Joku saattaa päättää, että hänen lapsensa leikkii vain luonnonmukaisista materiaaleista valmistetuilla leluilla, kun toinen hankkii lapselleen jokaisen trendilelun, jotta lapsi ei vain joutuisi kokemaan syrjimistä vaikkapa kaveripiirissä. Kaikki tavat voivat olla ihan yhtä oikeita, eikä kenenkään valintoja tulisi ulkopuolisen arvostella.

Tärkein leikki lähtee kuitenkin siitä, että vanhempi tai joku muu aikuinen vastaa lapsen aloitteisiin ja antaa leikin kulkea tuntemattomiin suuntiin lapsen ehdoilla. Lapset ovat suurimman osan arjestaan aikuisten tekemien päätösten, tekemisen ja ohjaamisen kohteena. Leikin avulla he saavat hetken olla itse ohjaajina ja kokea sen kautta voimaantumisen tunteita. Tulla nähdyksi ja kuulluksi. Se on maailman tärkein asia jokaiselle lapselle ja siihen on varmasti ihan jokaisella perheellä varaa.

Leikki voi toisinaan tuntua aikuisesta tylsältä, eikä siihen aina ehtisi uppoutua arjen kiireessä juuri silloin, kun lapsi sitä ehdottaa. Se on ihan normaalia mutta aiheuttaa vanhemmissa helposti syyllisyyden tunteita. Siksi emme ehkä kehtaa ilmaista asiaa totuudellisesti ja saatamme leikkiä lapsen kanssa vähän väkisin. Ja ehkäpä vielä hieman tekopirteästi peittääksemme kasvavaa ärtymyksen tunnettamme. Lapsi on kuitenkin niin herkkä, että hän näkee aikuisen läpi välittömästi ja tunnistaa, milloin aikuinen ei oikein jaksa olla kiinnostunut leikistä. Tällainen kokemus turhauttaa lasta ja hän alkaakin tyypillisesti tavoitella yhä intensiivisemmin aikuisen huomiota. Mikä voi johtaa molemminpuoliseen kiukutteluun. Lapsi ansaitsee aina avoimen vuorovaikutuksen ja kun aikuinen osaa tunnistaa ja sanoittaa omat tunteensa aidosti, lapsi oppii myöhemmin saman taidon.

Onkin parempi kertoa lapselle suoraan, että nyt on hiukan kiire tai on muuten vain väsynyt, kuin että ”leikkisi” vasemmalla kädellä vaikkapa kännykkää selatessaan. Ei myöskään kannata luvata lapselle myöhempää leikkihetkeä, jos epäilet yhtään, ettet kuitenkaan ehdi tai jaksa lunastaa lupaustasi. Lapset saattaavat olla hyvin kirjaimellisia tällaisten lupausten suhteen ja niistä luisuminen voi patoutua lapsen mieleen ja synnyttää arvottomuuden kokemuksen. Aikuisen ei tarvitse olla lapselle ohjelmatoimisto 24/7 mutta jokaiseen päivään olisi hyvä sisällyttää lyhyt ja intensiivinen hetki lapsen kanssa leikillisessä mielessä. Leikkihetkeä ei ehkä kuitenkaan kannata merkitä kalenteriin, koska siitä tulee silloin velvollisuus. On parempi olla valppaana ja tavoittaa hetki, jolloin leikki syntyy kuin itsestään.

Aikuisen voi myös joskus olla vaikea päästä eroon omista rajoitteistaan leikin suhteen. On niin helppo ottaa ohjat ja kertoa lapselle, kuinka vaikkapa nukeilla leikitään kotia. Lapsesta leikki voi olla se, kun hän rummuttaa nuken päätä kaapin ovea vasten ja siitä syntyy kiva ääni. Silloin aikuisen on vain parasta rummuttaa mukana ja katsoa mihin se johtaa. Näin syntyy todellinen yhteys, joka palkitsee aidosti. Kun aikuinen lähtee leikkiin avoimena, vastaanottavana ja ennakkoluulottomana, lyhytkin intensiivinen hetki voi riittää. Sen jälkeen lapsen kanssa onkin helpompi aloittaa vaikkapa iltatoimet nukkumaanmenoa varten. Sama leikillisyys voi säilyä iltatoimissakin, vaikkapa hampaiden pesussa hassutellen, tai peittelyyn liittyvänä Kukkuluuruu -leikkinä.

Lasten kekseliäisyys on rajatonta, joten aikuisen tarvitsee vain seurata sitä. Mikäli leikki uhkaa mennä vaaralliseksi, aikuisen tulee suunnata leikki sellaiseen muotoon, jossa on taas turvallista jatkaa.

Seuraavan kerran, kun lapsi tekee leikillisen aloitteen, lähde mukaan avoimin mielin ja katso minne se matka johtaa!

Muksuperheen unen vieraana on lasten neurologinen sairaanhoitaja, terveystieteiden maisteri ja väitöskirjan tekijä Johanna Olli. Johanna on väitöskirjansa prosessissa tutkinut myös aikuisen ja lasten välistä leikkiä. Katso Johannan haastattelu alla olevaa linkkiä klikkaamalla.

Vauvan tyynnyttely

Vauvan tyynnyttely on joskus hikistä hommaa. Kun pieni vauva parkaisee ensimmäiset käheät rääkäisynsä, vanhempien sydän hypähtää ja jalat alkavat kulkea kohti pikkuisen kehtoa. Tuoreilla vanhemmillä on tässä vaiheessa yleensä mieli huolta täynnä ja toivoa, että itku loppuisi mahdollisimman pian.

Vauvan ensimmäisten kuukausien aikana itkussa on aivan erityinen piirre. Siinä oin taajuuksia, joihin vanhempien aivoissa oleva pelkokeskus l. mantelitumake reagoi. Vauvan itku aiheuttaakin useimmille aikuisille pelonsekaisia ja ahdistavia tunteita. Ja tämä onkin aivan erityisen tärkeää, koska pieni vauva tarvitsee nopean avun, jotta voisi tuntea olonsa taas mukavaksi. Kun vanhempi vastaa vauvan viesteihin oikea-aikaisesti, vauvalle syntyy turvallinen luottamus hyvään hoivaajaan, joka on turvallisen kiintymyssuhteen perustus.

Uniasioiden yhteydessä puhutaan usein vauvan itsensä rauhoittamisen kyvystä. Itsensä tyynnyttämisen kyky on asia, joka kypsyys hiljalleen vanhemman tuella ja se on myöhemmän elämään liittyvän tunnesäätely- ja käyttäytymisen säätelytaitojen perustus. Kypsyminen tapahtuu yksilöllisesti ja siihen vaikuttavat monet asiat. Kun lapsi on saanut jo vauva-aikana hyvät eväät tätä kypsymistä varten, oppii hän vähitellen säätelemään tunteiden ilmaisuaan kuhunkin aikaan ja paikkaan sopivalla tavalla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että leikki-ikäinen tai vanhempi lapsi kykenee pidättäytymään vaikkapa hyökkäämästä nyrkit edellä toverinsa kimppuun päiväkodissa tai koulussa sattuvan erimielisyystilanteen vuoksi.

Joskus kuulee kritiikkiä siitä, että lapsia pakotetaan kiltteyteen koettamalla rajoittaa hänen käyttäytymistään vaikkapa kyläpaikassa. Asia ei ole aivan yksiselitteinen, koska tämäkin riippuu niin paljon lapsen iästä,kehitysvaiheista, sekä mahdollisista yksilöllisistä neurologisista haasteista. Ihan pienen lapsen raivokohtaus sukujuhlissa on aivan normaali asia mutta jos sellaisen järjestää leikki-ikäinen lapsi, jolle ei koskaan ole uskallettu asettaa rajoja tai tukea tunteiden ilmaisussa, ollaan helposti ongelmissa. Hyvien tunteidensäätelytaitojen tavoite onkin se, että lapsi saisi tulevaisuutta varten mahdollisimman hyvät sosiaalisen vuorovaikutuksen taidot ja osaisi olla sopivalla tavalla omia puoliaan pitävä mutta mukava ja oikeudenmukainen kaveri toisille.

Olen tehnyt pienen verkkoluennon, jossa käydään läpi 0-5 kk ikäisen vauvan tyynnyttelyyn liittyviä asioita. Kuinka tulkita vauvan itkua ja miten siihen kannattaisi vastata. Videon ohjeet perustuvat rauhoittelun portaat nimiseen filosofiaan. Ja tavoitteena on antaa sopivasti tukea, tilaa ja rauhaa vauvalle kypsytellä omia orastavia tunnesäätelyn taitojaan. Menetelmässä edetään hiljalleen, vauvaa kuunnellen ja tulkiten. Jos omassa perheessäsi noudatetaan jotain muuta filosofiaa, voi tämän videon vinkit tuntua vierailta. On monia tapoja toimia oikein ja jokainen perhe löytää varmasti itselleen parhaiten sopivan.

Klikka Tästä, niin pääset katsomaan ja kuuntelemaan verkkoluentoa

Olisiko sittenkin ongelmana raudan puutos?

Kuvakrediitit: Pixabay
https://pixabay.com/photos/

Aika-ajoin Muksuperheen uni -facebook ryhmässäkin keskustellaan raudasta ja ferritiinin puutoksesta. Milloin on syytä epäillä, että uniongelman taustalla voisi olla raudanpuutos?

Rauta on ihmiselle elintärkeä hivenaine, jota tarvitsemme niin punasolujen muodostamiseksi, immuunipuolustukselle, kuin hermostomme hyvinvoinninkin edistämiseksi. Raudan puutoksesta voi pitkittyessän seurata anemia. Anemialla tarkoitetaan tilaa, jossa ihmisen veren hapenkuljetuskapasiteeti on heikentynyt. Syitä anemiaan voivat olla runsas verenvuoto, jokin luuytimeen vaikuttava sairaus, punasolujen vähäisyys tai niiden rakenteissa olevat poikkeukset ( esim. sirppisoluanemia ) Tässä artikkelissa puhutaan anemiasta, joka liittyy raudan puutokseen. Sekä siitä, kuinka pitkittynyt raudanpuutos näkyy aina lopulta myös matalana hemoglobiinipitoisuutena. Käymme läpi tyypillisiä syitä, jotka johtavat lasten raudanpuutokseen, sekä raudanpuutokseen liittyviä oireita.

Ihmisen veren punasolujen rauta on aktiivisessa muodossa ja kun taas raudan varastomuoto, ferritiini on passiivisessa muodossa, jossa se myös imeytyy muihin kudoksiin. Aktiiviset rautaionit sijaitsevat punasolujen hemoglobiinissa, jossa ne vastaanottavat, kuljettavat ja luovuttavat happimolekyylejä.

Ferritiini on varastoituna veren plasmaan ja elimistön soluihin. Ferritiini on raudan ja valkuaisaineen (apoferritiini) yhdistelmä. Alentunut ferritiinipitoisuus seerumissa voi olla ennakoiva merkki anemiasta.

Anemia ja alhainen ferritiinitaso on aina oire, jonka perimmäinen syy tulee selvittää. Raudan puutosta hoidetaan pääasiassa suun kautta otettavalla rautalisällä. Vakavissa raudanpuutoksissa voidaan myös harkita rautalisää suonensisäisesti mutta suurempien haittavaikutustensa ja kalleutensa vuoksi se ei ole mikään rutiinitoimenpide.

Pieni vauva tarvitsee rautaa kasvaakseen ja kehittyäkseen mahdollisimman hyvin. Sikiö kerää viimeisen raskauskolmanneksen aikana äidin verestä istukan kautta itselleen rautavarastot, joiden tulisi riittää ensimmäiset 6 kk. Mikäli vauva syntyy ennenaikaisena, hän ei ehdi kerryttää näitä varastoja ja siksi pikkukeskosille määrätäänkin aina rautalisä, jota annetaan yhteen ikävuoteen saakka.

Terveenä ja täysiaikaisena syntynyt vauva saa tarvitsemansa raudan ensimmäiset 6 kk äidinmaidon tai korvikkeen kautta. Sen jälkeen rautavarastot alkavat ehtyä ja vauva tarvitsee lisärautaa kiinteän ruuan muodossa. Vauvojen raudantarve on 6 – 12 kk iässä 11 mg / vrk ja 12-36 kk iässä 7 mg / vrk.

Yli puolivuotiaiden vauvojen lisääntynyt raudantarve johtuukin sikiöaikoina kerättyjen rautavarastojen ehtymisestä, hermoston nopeasta kehityksestä ja punasolujen määrän lisääntymisestä. Vauvan elimistö on kuin kiihkeällä tahdilla käyvä tehdas, jonka yhtenä tärkeänä raaka-aineena on rauta.

WHO on huolissaan vauvojen ja lasten raudansaannista, etenkin kehittyvissä maissa, joissa ravinnon yksipuolisuus ja äitien matala koulutustaso altistaa vauvoja ja pikkulapsia raudanpuutokselle. Vaikka rintamaidon ja imetyksen katsotaankin hyödyttävän lasta aina kaksivuotiaaksi saakka, WHO korostaa sen ohella myös laadukkaan ja riittävän kiinteän ravinnon merkitystä. Äidinmaidon rautapitoisuus on niin pieni (vain 0,01 mg / l), että vauvan tulisi nauttia sitä 11 litraa / vrk, saadakseen siitä kaiken tarvitsemansa raudan. Melkoinen urakka, vai kuinka? On siis paljon tehokkaampaa ja vauvaystävällisempää tarjota pikkuiselle rauta- ja C-vitamiinipitoisia ruokia. Sillä C-vitamiini edistää raudan imeytymistä, kun taas kalsium taas estää imeytymistä. Rautalisää käytettäessä onkin hyvä pitää muistissa kahden tunnin sääntö. Ei maitoa kahta tuntia ennen tai jälkeen rautalisän nauttimisen.

Luonnollisimmin rauta imeytyykin syödystä ruuasta ja raudanpuutepäilyiden täyttyessä ravinnossa tulisi aluksi lisätä rautapitoisten ruokien valikoimaa ja määrää. Rautavarastojen kertyminen kestää ja lääkärin määräämän lisäraudankin myötä vaikutukset voivat näkyä hitaasti.

Runsaasti rautaa sisältäviä ruoka-aineita

  • Täysjyvävilja
  • Lisärautaa sisältävät puurohiutaleet
  • Naudanliha
  • Parsakaali
  • Linssit ja pavut
  • Soijarouhe
  • Maksamakkara
  • Veriohukaiset
  • Kananmuna
  • Viikunat
  • Luumu
  • Kuivattu oregano, persilja ja basilika
  • Tölkkisardiinit, tonnikala
  • Pähkinät, manteli, cashew-pähkinät
  • Kvinoa
  • Vihreät lehtivihannekset (huomioi nitraattipitoisuus)

Joskus käy niin, että sikiö ei täysiaikaisuudestaan huolimatta ole saanut rautavarastojaan täyteen. Yleisin syy tähän on äidin oma raudanpuutos. Vaikka neuvolassa seurataankin hemoglobiinia läpi raskauden ja suositellaan herkästi rautalisän käyttöä, jää joskus huomioimatta äidin mahdollinen varastorautojen vähäisyys. Kun raskaus muutenkin lisää äitien raudantarvetta, voi rautavarastojen vähyys koitua sikiönkin kohtaloksi. Etenkin, jos lääkärin tai terveydenhoitajan ohjaamaa rautalisä aiheuttaa ummetusta tai muita ikäviä oireita ja rautatablettien nauttimista vältellään niiden vuoksi.


Naisille tyypillisimmät altistavat syyt raudan puutokselle

  • Runsaat kuukautiset
  • Useat perättäiset raskaudet
  • Tiheästi toistuva verenluovutus
  • Imetymishäiriö, kuten keliakia tai allergia
  • Suoliston verenvuoto
  • Anoreksia
  • Vegaani/kasvisravinto
  • Runsas maidon käyttö (myös soijamaito)
  • Runsas kofeiinin käyttö
  • Tietyt lääkeaineet
  • Runsas liikunta
  • Raskaus

Milloin tulisi ottaa huomioon, voisiko lapsi kärsiä raudanpuutoksesta?

Vaikka raudanpuutteella onkin oma osansa joissakin uniongelmissa, on se harvoin yksinään syy levottomiin öihin. Olen omallakin vastaanotollani joutunut ottamaan kantaa siihen, voisiko vauvan uniongelman taustalla olla raudanpuutos vai ei. Ja hyvin pian on selvinnyt, että todennäköisin syy onkin jossain aivan muualla. Ja oikein hyvässä yhteisymmärryksessä vanhempien kanssa.

Mutta on myös vastaanottoja, jolloin epäilyni herää ja ohjaan vanhemman lapsineen osaavan lastenlääkärin vastaanotolle tarkempia tutkimuksia varten. Tällöin tietyt oireet ja muut taustaselvittelyt antavat viitteitä siihen, että raudanpuutoksella voi olla oma osansa myös uniongelmiin.

Raudanpuutoksesta keskustellaan paljon sosiaalisessa mediassa ja kaupalliset palveluntuottajat tarjoavat laboratoriotutkimuksia ilman lähetettä. Onhan se rahakasta businesta. Aikuisen kohdalla tällainen tutkimus voi olla ihan OK mutta jos epäilee lapsellaan raudanpuutosta on parasta varata aika lastenlääkäriltä ja keskustella asiasta enemmän. Lasten viitearvoissa on aikuisia suurempaa vaihtelua ja omin päin ei tulisi tulkita niitä tai aloittaa lapselle lisärautaa. Lisäraudalla voi olla odottamattomia haittavaikutuksia, joista osa on jopa vaarallisia. Eräät perussairaudet voivat altistaa raudan kertymiselle. Siksi on tärkeää, että lasten raudanpuutosta hoidetaan vain osaavan lastenlääkärin johdolla.

Yleisimmät syyt vauvaikäisten raudanpuutokselle

  • Äidin raudanpuutos raskauden aikana
  • Ennenaikainen syntymä
  • Täysimetys, joka on jatkunut yli 6 kk
  • Hyvin verkkainen tahti kiinteitä ruokia aloittaessa
  • Yksipuolinen tai niukkarautainen kiinteä ravinto

Tyypillisimmät vauvaikäisten raudanpuutosoireet

  • Kalpeus
  • Velttous ja väsyneisyys
  • Tummat varjot silmien alla (oireena myös atooppisilla lapsilla)
  • Heikko kasvu
  • Tiheä hengitystaajuus levossakin
  • Viivästynyt kehitys (puhe, motorinen)
  • Kylmät jalat ja kädet
  • Huono ruokahalu
  • Yleinen rauhattomuus
  • Epätavallisen punainen kieli
  • Kalpeat limakalvot

Yleisimmät taapero- ja leikki-ikäisten raudanpuutoksen syyt

  • Suuri lehmän/soijamaidon määrä ravitsemuksessa (710 ml < / vrk)
  • Krooniset infektiot
  • Keliakia
  • Vegaani/Kasvisruokavalio
  • Vähän rautaa tai C-vitamiinia sisältävä ruokavalio
  • Ylipaino

Tyypillisimmät raudanpuutosoireet taaperoilla ja leikki-ikäisillä

  • Kalpeus
  • Velttous ja väsyneisyys
  • Tummat varjot silmien alla (oireena myös atooppisilla lapsilla )
  • Hidastunut kasvu
  • Tiheä hengitystaajuus levossakin
  • Kehityksen viivästymää
  • Kylmät jalat ja kädet
  • Kalpeat limakalvot
  • Eoätvallisen punainen kieli
  • Käyttäytymisongelmat
  • Huono ruokahalu
  • Levottomat jalat etenkin levossa
  • Halu syödä epätavallisia asioita, kuten multaa, hiekkaa, jäätä…
  • Kasvukivut
  • Päänsäryt
  • Ärtyisyys ja kiukkuisuus

Lähteet: Mayo-Clinic, Parks, D. 2019. Iron deficiency in children: Prevention tips for parents

Ritola, I.2018. Lasten raudanpuute-oireet.

Sinisalo, M. & Collin, P. Raudanpuuteanemian syyt on aina selvitettävä.

Uniongelmat ja raudanpuutos

Vaikka uniongelman yhtenä taustatekijänä olisikin raudanpuute, en silti pitäisi sitä ensisijaisena syynä uniongelmille. Tutkimustenkin mukaan suurin osa vauvojen ja pikkulasten uniongelmista saa alkunsa tavoista, joihin vanhemmat ovat totuttaneet pikkuisensa. Usein täysin tietämättään ja hyvässä uskossa, ilman ennakoivaa ohjausta ja tietoa. Kenenkään ei siis pidä syyllistyä, sillä siihen ei ole aihetta. Parasta nimittäin koko asiassa on se, että useimmat uniongelmat voidaan myös hoitaa totuttamalla lapsi paremmin toimiviin tapoihin.

Raudanpuutos ei siis estä sitä, etteikö uniongelmaa voisi hoitaa jo ennen kuin rautavarastot on saatu taas täyteen. Hyviä unitaitoja vahvistavia toimenpiteitä ja käytäntöjä voi aivan hyvin harjoitella, vaikka epäilisikin raudanpuutosta. Silloin ei ajauduta tilanteeseen, jossa tutkimusten jälkeen todetaankin, että lapsella on rautavarastot kunnossa mutta uniongelma ja vanhemman uupuminen vain hankaloituu ylimääräisen viiveen vuoksi.

Alla linkki Lääkärilehdessä julkaistuu artikkeliin aiheesta. Artikkelin ovat kirjoittaneet Suomen johtavat rauta-asiantuntijat.

https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/katsausartikkeli/pienentynyt-ferritiinipitoisuus-lapsellaniukat-rautavarastot-ilman-anemiaa/?public=b0931075e3d8a1019fad399a7d141afb

Mikä ihmeen uniassosiaatio?

http://Kuvaaja Lisa Fotios palvelusta Pexels

Uniassosiaatio tarkoittaa kaikkia niitä asioita, joita me liitämme uneen ja nukahtamiseen. Uniassosiaatioon kuuluu esimerkiksi nukahtamisasento; asiat, joita teemme ennen nukkumaanmenoa; nukkumapaikan olosuhteet, kuten hämäryys, tuuletus, lämpötila jne. Kun kaikki on tutulla mallilla, unen on hyvä tulla.

Vauvat ovat täysin riippuvaisia vanhemmistaan uniassosiaatioiden muodostumisen suhteen. Vastasyntynyt vauva on luonnostaan unelias ja nukahtelee itsekseen useimmiten sinne, missä hän sattuu olemaan. Äidin rinnoille, syliin, kantoliinaan, viereen, pinnasänkyyn tai rattaisiin meluisassa kauppakeskuksen kahvilassa. Muutamien viikkojen päästä nukahtaminen ei enää olekaan ihan yhtä automaattista ja vanhempi alkaa toistaa jotain menetelmää, joka tuntuu toimivan. Usein vauva syötetään nukuksiin, häntä heijataan tai vanhempi päätyy pomppimaan vaikka jumppapallolla. Kun vauva on nukahtanut vanhemman syliin, vauva tavallisesti lasketaan nukkumapaikkaansa tai hänen annetaan jatkaa uniaan esimerkiksi sylissä, kantoliinassa tai liikkuvissa vaunuissa.

Uniassosiaatio syntyy ajan kanssa

Alle 4 kk ikäisen vauvan ehdollistuminen nukuttamistapoihin ei ole yhtä vahvaa, kuin vanhemman vauvan. Jossain vaiheessa vanhemmat huomaavatkin, että vauva alkaa herätä melko pian, kun hänet on laskettu sylistä nukkuvana vaikkapa pinnasänkyyn. Vauvalle on syntynyt nukahtamisassosiaatio, jossa hän nukahtaa turvallisesti äidin syliin ja rinnalle. Kun hän sitten herää yksin omassa vuoteessaan ja  huomaa nukkumisolosuhteiden, vauva hätääntyy, eikä kykene rauhoittumaan ja nukahtamaan uuteen unisykliin. Tarvitaan taas äitiä, joka nukuttaa vauvan syliin ja rinnalle. Tällainen nukuttamisrituaali tavallisesti toistuu useita kertoja yön aikana.

Muutos on salakavala. Pieni vauva herää lähinnä syömään mutta vanhempi vauva alkaa heräillä myös sen vuoksi, että huomaa muutoksen ulkoisissa olosuhteissa. Niin aikuiset kuin vauvatkin havahtuvat yöllä useita kertoja unisyklin vaihtuessa uuteen mutta vaipuvat yleensä uneen välittömästi, jos asiat ovat kohdillaan. Havahtuminen on luonnollista mutta se, että vauva tarvitsee toistuvasti aikuisen aktiivisen avun nukahtaakseen uudestaan, ei ole kovin käytännöllistä. Ja mitä vanhemmaksi vauva kasvaa, sitä tiheämmäksi heräily yleensä muuttuu, ellei siihen puututa. Ei siis ole epätavallista, että 8-11 kk ikäinen vauva voi heräillä yöllä jopa puolen tunnin välein. Silloin uudelleen nukuttamisesta muodostuu ongelma  sekä vauvalle, että vanhemmille. Ilmiö näkyy usein katkonaisina päiväunina ja vauva nukkuu rikkonaisesti sekä yöt, että päivät.

Katso tästä linkistä perheohjaaja ja Pehmeä matka Höyhensaarille kirjan kirjoittajan Elizabeth Pantleyn selkeä kuvaus vauvan uniassosiaatiosta ja siitä, miksi jotkut assosiaatiot voivat aiheuttaa katkonaisia yöunia.

Uuden uniassosiaation opettaminen vaatii toistoja ja kärsivällisyyttä

Uniassosiaation purkamisen ja ennaltaehkäisyn yksiselitteinen ohje on totuttaa vauva siihen, että hänet  lasketaan nukkumapaikkaansa aina hereillä olevana mutta rauhallisena.

Nukahtamisolosuhteiden tulee vastata niitä olosuhteita, joissa vauva myös yöllä havahtuu unisyklien vaihtuessa. Jos vauvan kanssa haluaa nukkua perhepedissä, on ihan mahdollista ohjata vauvaa myös niissä olosuhteissa nukahtamaan niin, että hän ei yöllä ole riippuvainen vanhemman tietynlaisesta valmiudesta. Monet äidit kertovat, että kun ovat imettäneet pikkuisensa perhepedissä, he vielä röyhtäyttävät hänet ja asettavat sen jälkeen vauvan liikuteltavalle alustalle, jonka he siirtävät kauemmaksi itsestään ja antavat vauvan nukahtaa niin, ettei vauva ole kiinni äidin vartalossa. Tyypillinen haaste vieressä nukkuville vauvoille on se, että he tottuvat nukkumaan äidin tissi suussaan. Ja kun tissi sitten irtoaa vauvan suusta useita kertoja yön aikana, vauva herää paniikkiin ja vaatii taas tissin suuhunsa.

Joko olet tutustunut Pantley Dance -menetelmään? Se on mukava ja lempeä tapa ohjata vauvaa pois imemiseen liittyvästä uniassosiaatiosta. Toinen tehokas tapa on vauvan röyhtäyttäminen, joka poistaa syömisen yhteydessä kertyneen ilman vauvan ruuansulatuselimistöstä. Molemmat tavat havahduttavat syömisestä rentotunutta vauvaa riittävästi, jotta hänet voidaan asettaa nukkumapaikkaansa hereillä mutta rauhallisena. Jolloin hän oppii nukahtamaan sinne itsenäisesti.

Kun vauvaa ohjataan nukahtamaan itsenäisesti, vauva rauhoitellaan hyvissä ajoin ennen nukkumaan menoa tuttujen rutiinien avulla. Se auttaa vauvaa ennakoimaan tulevaa ja luottamaan hyviin asioihin. Vauvaa voi aivan hyvin helliä ja silitellä nukkumapaikassaan mutta on pidettävä huolta, että vauva ei toistuvasti nukahda näihin hellittelyihin. Näin toimien vauva oppii yhdistämään turvan tunteen ja nukahtamisen paikkaan, jossa hän havahtuu yöllä, vauva toteaa mielessään, että kaikki on kunnossa ja nukahtaakin levollisena uneen.

Toisinaan kuulee, että vauvat osaavat kyllä illalla nukahtaa itsenäisesti mutta tarvitsevat öisin rauhoittelua. Ilmiön taustalla on usein vanhemman huoli muun perheen unista. Yöllä vauvan luokse mennään liian nopeasti ja vauvalle ei anneta aikaa nukahtaa itsenäisesti, jotta hän ei herättäisi äänillään muuta perhettä.

Tällaisessa tilanteessä on vain parasta rauhoittua ja luottaa siihen, että muu perhe ei kärsi kohtuuttomasti siitä, vaikka vauvaa alkaisikin järjestelmällisesti ohjaamaan kohti katkotonta yöunta. Vastuuta on hyvä jakaa puolison kanssa myös yöheräilyiden hoitamisessa ja isommille sisaruksille voi jo päivällä kertoa, että vauvalla voi olla muutama itkuisempi yö, kun hän opettelee uutta tapaa nukkua. Jos naapurin reaktiot hermostuttavat, heitä voi informoida kirjoittamalla lapun, joka sujautetaan postilaatikosta varoittamaan mahdollisesta melusta.

Kun jaksaa tehdä sitkeästi johdonmukaista työtä, opettelujakso voi olla yllättävänkin lyhyt.

Tutustu Elizabeth Pantleyn kehittämään unitaitojen tukemisen menetelmään No Cry Sleep Solution.

Syväkyykkyjä ja kärrylenkkejä

http://Kuvaaja Lisa Fotios palvelusta Pexels

Kaupallinen yhteistyö LullaMeSolina -tuudittava vauvanpatja.

Yksi tyypillisimmistä arkea vahvasti haittaavista uniassosiaatioista on liikkeeseen nukahtaminen. Se tarkoittaa tilannetta, jossa vauvaa ei saa nukahtamaan ilman tietynlaista rytmistä liikettä. Ja rankimmillaan tämä voi johtaa siihen, että vauva nukkuu esimerkiksi päiväuniaan vain kantamalla, liikkuvissa vaunuissa tai autossa. Yöllä nämä vauvat usein nukkuvat omassa sängyssään mutta vaativat iltaisin pitkiä hytkytyssessioita ja heräävät öisin toistuvasti vaatien nukutusjaksoja, jolloin vanhempi tekee syväkyykkyjä tai pomppii jumppapallolla.

Olen kuullut lukuisia erilaisia variaatioita näistä nukutustaisteluista. Osaan liittyy jokin muukin assosiaatio, kuten syöminen tai vanhemman sylissä nukkuminen. Mutta yhteistä kaikille on aina ollut se, että tilanne on lipunut huomaamatta ja vähitellen sellaiseen mittakaavaan, joka uuvuttaa vanhemmat jo muutamien kuukausien jälkeen. Liikkeeseen nukahtaminen on niin uuvuttavaa, että vanhemmat alkavat etsiä vaihtoehtoja tälle tavalle usein jo ennen kuin vauva ehtii täyttää 6 kk.

Liikkeeseen nukahtamisen assosiaatio voi syntyä ihan kaikille vauvoille mutta tyypillisimmin se koskettaa koliikkivauvoja. Koliikki on oire, josta kärsii arviolta n. 10% vauvoista. Koliikilla tarkoitetaan imeväisen lapsen runsasta selittämätöntä itkuisuutta. Virallinen määritelmä edellyttää vähintään kolmen tunnin itkua, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan. Mutta vähempikin riittää koliikkidiagnoosiin. Koliikin syitä ei tunneta mutta arvioidaan, että se voisi johtua vauvan suoliston ja /tai hermoston kehittymättömyydestä.

Koliikki on raskas kokemus vanhemmille ja vaikka se lähes aina häviää itsestään, kun lapsi on n 3 kk ikäinen, jättää se yleensä pitkän varjon koko vauva-ajaksi. Koliikkivauvoja on vaikea rauhoittaa ja vanhemmat osoittavat usein ehtymätöntä luovuutta, kun koettavat keksiä, kuinka vauvan itku saadaan rauhoitettua. Rytminen ja toistuva liike on yksi parhaita rauhoittajia alle 3 kk ikäisille vauvoille. Amerikkalainen lastenlääkäri Harvey Karp on kehittänyt itkuisten vauvojen rauhoittelumenetelmän, jonka hän uskoo laukaisevan vauvoissa nk. rauhoittumisrefleksin. Tämä viiden S:n menetelmä, jota kutsutaan myös The Happiest Baby -menetelmäksi on saanut suurta suosiota meillä ja maailmalla. Tässä linkki suomalaiseen esittelyvideoon.

Vaikka koliikki lopulta katoaisikin, jää nukkumista rasittavaksi tekijäksi usein se, että vauva ei enää osaa nukahtaa ilman liikettä. Tai ei kykene pysymään unessa, mikäli liike lakkaa. On ymmärrettävää, että kun vauvan olo alkaa lopulta helpottua, vanhemmat eivät uskalla muuttaa mitään. Heillä on lähimuistissaan kaikki kammottavat itkumaratonit ja niiden aiheuttamat syvät riittämättömyyden ja epätoivon tunteet. Siksi jokaiselle koliikkivauvan vanhemmalle pitäisikin myöntää urhoollisuusmitali, koska ovat selviytyneet yhdestä haastavimmista kokemuksista.

Koska ongelma on yleinen ja törmään siihen työssäni tämän tästä, kiinnostuin kovasti, kun näin lastentarvikeliikkeessä kotimaisen LullaMe Solina tuudittavaan vauvanpatjan. Patja tuottaa keinuvaa liikettä, joka muistuttaa sitä, mihin vauva on kohdussa tottunut. Suurimman kiinnostukseni herätti se, että patjaa voi vuokrata ja sitä voisi mahdollisesti käyttää myös unikoulun apuvälineenä tilanteissa, joissa vauva nukahtaa ja nukkuu pelkästään liikkeeseen.

Niinpä otin yhteyttä patjan valmistajaan ja tarjouduin tekemään heille pienen tutkimuksen, jossa patjan saisi käyttöönsä kuukaudeksi kolme perhettä, joissa kärsitään liikkeeseen nukahtamisen ongelmasta. Patjan valmistaja kiinostui tästä ja solmimme sopimuksen, jossa kehitän heille unikouluohjelman, jonka avulla liikkeeseen nukahtamisen assosiaatio on mahdollista purkaa lempeästi.

Koska kokeiluun tarvittiin oikeita perheita ja liikkeeseen nukahtamaan tottuneita vauvoja, kutsuin Muksuperheen uni -ryhmästä perheitä hakemaan kokeiluun. Valintakriteereinä oli lapsen ikä, paino ja se, että nukahtamisen assosiaatio liittyi selkeästi liikkeeseen. Hakemuksia tuli paljon ja olisin halunnut auttaa ihan jokaista perhettä. Lopulta saimme kokoon hyvän testiryhmän, jossa lasten ikä vaihteli 4 – 6 kk:n välissä. Ryhmässä oli myös refluksivauva, jonka refluksi oli saatu jo hyvään hoitotasapainoon.

Kokeilu kesti kuukauden. Ja kaikki perheet saivat saman ohjeistuksen. Heillä oli myös mahdollisuus esittää kysymyksiä ja saada lisäohjausta minulta suoraan. Kuukauden päästä otin perheisiin yhteyttä ja haastattelin heitä heidän kokemuksistaan. Olin tyytyväinen, kun kuulin, että jokainen perhe oli saanut vauvan yöt rauhoittumaan ja liikkeeseen nukahtamisen assosiaatio oli selätetty, jopa yllättävänkin helposti. Vanhemmat iloitsivat suuresti osallistumisestaan ja nauttivat parantuneista öistä ja päiväunista. Kokeilu oli onnistunut ja vaikka sen mittakaava oli kovin pieni ja tulokset eivät vastaa tieteellisen tutkimuksen pätevyyttä, niin minusta se on kannustava.

Kun lähdetään muuttamaan vauvan nukkumiseen liittyvä tapoja ja ajatuksia, tarvitaan usein hyvin selkeät ohjeet ja rutkasti johdonmukaisuutta ja luottamusta ohjeiden noudattamiseksi. Apuvälineiden käyttö voi toisinaan auttaa ja etenkin liikkeeseen nukahtamisen assosiaatiossa siirtymä vaikkapa vanhemman sylistä omaan sänkyyn sujuu lempeästi, kun nukkumapaikan liike rauhoittaa ja sitä on mahdollista hallita ja vähentää asteittain. Kaikille perheille ei sovi kerrasta poikki -menetelmät, vaan usein räätälöidympi ja asteittainen vaihtoehto tuntuu mukavammalta.

Kiitos osallistumisestanne: Salla, Iiro ja Topias-vauva; Milla, Janne ja Elma-vauva, sekä Julia, Johannes ja Abel-vauva. Teitte upeaa työtä ja toivotan teille levollisia unia tulevaisuuteenne!

Milloin yösyötöt voi lopettaa ja kuinka se onnistuu?

Kuva iStock

Yösyöttöjen lopettaminen askarruttaa monia vanhempia. Milloin on oikea aika ja kuinka se tehdään oikein. Yhtä oikeaa ratkaisua ei ole olemassa, vaan jokaisen perheen tulee löytää itselleen parhaiten sopiva tapa.

Pieni vastasyntynyt vauva tarvitsee tiheästi maitoruokansa sekä päivin, että öin Sen sijaan isommalle vauvalle yösyötöt eivät enää välttämättä ole ravitsemuksen vuoksi tarpeen ja niistä voi halutessaan luopua. THL:n ravitsemussuositusten mukaan normaalisti kasvava ja kehittyvä täysiaikaisena syntynyt vauva, joka syö riittävästi kiinteää ruokaa ja maitoa päivisin, ei enää kuuden kuukauden iästä lähtien tarvitse yösyöttöjä.

Yösyöttöjen lopettaminen voi kuitenkin arveluttaa yli puolivuotiaankin vauvan vanhempaa. Ristiriita oman jaksamisen ja vauvan hyvinvoinnin suhteen syntyy usein siinä vaiheessa, kun alkaa olla todella uupunut toistuviin ja yhä tiheneviin yöheräämisiin? On varsin luonnollista huolestua siitä, että vauvalla voi olla öisin nälkä ja onkin vaikea uskaltautua vähentämään yösytöttöjä valvottujen öiden vuoksi. Asiaa ei tee helpommaksi sekään, että sosiaalisessa mediassa jaetaan usein auliisti kertomuksia siitä, kuinka yösytöttöjen lopettaminen ei välttämättä parannakaan öiden sujuvuutta. Pitäisikö siis vain kärsiä huonoista öistä seuraavat kaksi vuotta, johon saakka on päättänyt vaikkapa imettää lastaan?

Ei missään nimessä! Sopiva ratkaisu löytyy varmasti ja muutoksen ajatteleminen on usein pelottavampaa kuin muutoksen tekeminen. Puhumattakaan siitä helpotuksen tunteesta, kun oivaltaa arkailleensa ihan turhaan.

Yösyöttöjen lopettamist­a onkin aivan luonnollista arastella, jos vauva syö kiinteää ruokaa huonosti päivisin, eikä malta keskittyä maitoruokintaankaan. Vauvat ovat kuitenkin viisaita; he eivät ylensyö tai ole nälässä omasta halustaan, vaan säätelevät ravinnonsaantinsa nälän mukaan. Kun on lopulta rohjennut ottaa askeleen yösyöttöjen vähentämiseksi, useimmat äidit huomaavatkin, että vauvan päiväsyöminen lisääntyy automaattisesti. Vauvan syömättömien yötuntien kestävyyttä pohtiessa on hyvä huomioida, että kaikkialla maailmassa on lukuisia hyvinvoivia vauvoja, jotka nukkuvat jopa alle kuuden kuukauden iässä 11 tunnin yöunia syömättä kertaakaan.

1. Mitä hyötyä yösyöttöjen lopettamisesta on?

Tutkimusten mukaan yhtä ikävuotta lähestyvien vauvojen yösyöttäminen usein ylläpitää turhaa heräilyä ja yleensä koko perhe alkaa nukkua paremmin, kun yösyötöt loppuvat ja yölliset heräilyt vähenevät. Tämän ovat usein huomanneet myös äidit, jotka vähentävät pikkuhiljaa yösyöttöjä, yöt ovat rauhoittuneet lopullisesti vasta yöllisen syömisen loputtua. Moni  alkaakin vähentämisprosessissa pohtia, syökö vauva vain tapaansa, vai nälkäänsä.

Yösyömisen loppuminen saa aikaan sen, että päiväsyöminen lisääntyy ja lapsen rytmi alkaa vakiintua pimeä-valorytmin mukaan tukien kehon ja mielen tasapainoa. Kuten aikuisen, niin myös vauvan suolisto tarvitsee yöllisen lepohetken, jotta sen toiminta pysyy tasapainossa.

Lisäksi yösyöttöjen lopettaminen vähentää raudan puutteen riskiä. Yli puolivuotias vauva voi altistua vakavalle raudan puutteelle, jos kiinteiden menekki on hyvin vähäistä ja vauva tyydyttää nälkäänsä lähinnä rinnalla. Rintamaidon rautapitoisuus on erittäin pieni ja raudan tarve on 6–12 kuukauden ikäisillä vauvoilla taas erityisen suurta, koska sikiöaikana istukan kautta kerätyt rautavarastot alkavat tässä ikäjaksossa ehtyä kiihtyvää tahtia. Myöskään korvikkeen suurempi rautapitoisuus ei enää riitä pelkästään tyydyttämään tämän ikäisen vauvan raudantarvetta. Rautaa tarvitaan muun muassa normaalin neurologisen kehityksen turvaamiseksi.

2. Voiko yli puolivuotiaalla vauvalla olla öisin nälkä?

Kyllä voi, jos vauva syö päivällä liian vähän kiinteitä ruokia, on luonnollista, että hän herää yöllä nälkäänsä. Nälkään heräämisen tunnistaa siitä, vauva heräilee epäsäännöllisiin aikoihin ja syö ahnaasti herätessään. Tällaista tiheämpää heräämistä ja syömistä tapahtuu eri ikävaiheissa kasvun- ja kehityspyrähdyksen aikoihin ja vauvat säätelevät sen avulla ravinnonsaantiaan itselleen sopivaksi.

Isompi vauva ei enää pärjää pienillä maisteluannoksilla kiinteää ruokaa. Esimerkiksi imetettävän 8 kk ikäisen vauvan tulisi WHO:n ravitsemussuositusten mukaan syödä 2–3 energiatiheää, 125 millilitran kokoista soseateriaa päivässä maitoaterioiden lisäksi. Alla WHO:n kiinteän ruuan menekkisuositukset taulukkomuodossa.

Reilusti yli puolivuotiaiden vauvojen maitoateria olisi hyvä antaa vasta kiinteän ruuan jälkeen, jotta nälkäinen vauva söisi riittävästi tarvitsemaansa kiinteää lisäravintoa. Alla olevasta pylväsdiagrammista näkyy WHO:n suositus maitoruuan ja kiinteän ruuan antaman energian vaihtelevasta prosentuaalisesta suhteesta vauvan ikäkausien mukaisesti  

Vauvalla voi olla öisin nälkä myös siksi, että hänen syömisrytminsä on kääntynyt yöpainotteiseksi. Näin käy usein isommille vauvoille, joilla on hurja into tutustua ympäröivään maailmaan ja jotka eivät oikein malttaisi keskittyä päivällä syömään.

Vauva saattaa myös olla niin sanottu napostelija, joka nappaa päivällä kiinteiden syömisen sijaan pieniä annoksia maitoa tihein väliajoin. Napostelevalle vauvalle ei synny luonnollista nälän ja kylläisyyden tunteen vaihtelua. Sen sijaan hänellä on päivällä koko ajan pikkunälkä, ja hän tankkaa yöllä maitoa isoon nälkäänsä, jolloin säännöllisen ruokarytmin noudattaminen voi olla hankalaa. Napostelusyöminen ja epäsäännöllinen ruokarytmi on yksi rauhattomien öiden juurisyy ja kun vauva alkaa syödä aidosti nälkäänsä, on sillä tasapainottava vaikutus arjen rytmeihin.

Joskus vauvat taas ovat niin ihastuneita maitoruokintaan, että kiinteät ruoat eivät kiinnosta heitä ollenkaan. Koska maito kuitenkin sulaa mahassa kiinteää ruokaa huomattavasti nopeammin, vauva vaatii yölläkin tiheämpiä imetyksiä tai suurempia korvikeannoksia. Kiinteä ruoka pitää nälkää noin neljä tuntia ja maito vain pari tuntia. Nälän vuoksi heräämistä voi ehkäistä sekä kiinteiden ruokien laadun ja määrän lisäämisellä että hyvän ruokarytmin muodostamisella.

3. Mistä tunnistaa, syökö vauva öisin maitoa nälkäänsä?

Mikäli reilusti yli 6 kuukauden ikäinen vauva herää öisin esimerkiksi tunnin parin välein ja ottaa vain muutaman imaisun rinnasta tai pullosta nukahtaakseen uuteen unisykliin, hänellä ei todennäköisesti ole nälkä. Kyseessä on tällöin todennäköisimmin syömiseen liittyvä uniassosiaatio.

Jos vauvalla on syömiseen liittyvä uniassosiaatio, kiinteiden ruokien lisääminen ei auta vähentämään yöllisiä herätyksiä, vaan assosiaatio on ensin purettava. Tämä tarkoittaa sitä, että vauva opetetaan nukahtamaan itsenäisesti eikä syöttöön. Helpointa se on tehdä etäännyttämällä syöminen unesta ja rytmittää maitoruokinnat ajanjaksoihin, jolloin vauva on pirteä ja täysin hereillä. Illan viimeinen maitoruokinta tapahtuukin tässä vaiheessa valoisassa huoneessa, missä kuuluu elämän äänet. Ei hämärässä huoneessa, sängyssä maaten, jolloin vauva nukahtaa helposti ruokailuun ja kierrettä on vaikea saada katkeamaan. Englantilaisen, vauvakuiskaajana tunnetun, Tracy Hogg:n suosittelema rytmi Syö-Leiki-Nuku, jossa säännöllisin väliajoin toistuvat toiminnot ohjaavat vauvan päivärytmiä, sopii parhaiten vieroitusvaiheessa oleville vauvoille. Sen avulla syömiseen liittyvän nukahtamisassosiaatioon tottuneen vauvan aivot ohjataan lempeästi erottamaan uni syömisestä.

4. Miten yösyöttöjen lopettaminen käytännössä tapahtuu?

Noin puolivuotiaan vauvan kohdalla yösyöttöjen vähentäminen yksi syöttö kerrallaan voi onnistua melko vaivattomasti, mikäli vauva syö päivällä riittävästi eikä hänellä ole syömiseen liittyvää uniassosiaatiota.

Pulloruokittujen vauvojen kohdalla syöttökertoina annettavaa maitomäärää voi vähentää 15- 20 ml / yö. Seuraavana yönä taas vähennetään annettavaa maitomäärää samalla kaavalla ja lopulta vauvalle voi tarjota pelkkää tuttia. Moni äiti on kokeillut myös veden tarjoamista maidon sijaan ja huomannut, kuinka sen avulla on saanut vauvan luopumaan yösyötöistä melko helposti.

Isomman vauvan ja taaperon kohdalla usein toimivin tapa on lopettaa yösyötöt kokonaan. Mitä isommaksi vauva kasvaa, sitä nopeammin hän alkaa hahmottaa syyn ja seurauksen suhdetta. Yösyömisistä tulee silloin helpommin tapa, josta voi olla vaikea päästä eroon. Usein tässä vaiheessa vähittäistä luopumista koettava äiti huomaakin, että lapsi alkaakin heräillä tiheämmin ja entistä aikaisemmin On varsin yleistä, että äidit ottavan aamuyöllä heräävän vauvan viereensä ja ruokkivat hänet toiveenaan vielä muutaman tunnin uni. Usein käy kuitenkin toisin ja vauvan herääminen tahtookin vähitellen vain aikaistua ja tihentyä. Vauvalla kun ei ole kelloa ja siksi hän ei ymmärrä, miksi maitoa saa klo 4 aamuyöstä, eikä klo 2. Niinpä vauva ikään kuin koettaa onneaan, saisiko maitoa sittenkin.

Tällainen tilanne voi tulla eteen myös siinä vaiheessa, kun aiemmin tiheästi heräilleen vauvan yöt on saatu rauhoitettua ja vauva on alkanut nukkua kokonaisia öitä. Vauvoille on hyvin luontaista herätä kukonlaulun aikaan ja vanhempi nappaakin pinnasängyssä hihkuvan vaavin viereensä, syöttää ja torkuttaa muutaman lisätunnin. Aamuvarhain heräämisistä löydät erillisen kirjoituksen arkistoa selaamalla.

5. Unisyötöt voivat helpottaa yösyömisten lopettamista.

Unisyöttöä, eli vauvan syöttämistä hänen nukkuessaan, voi kokeilla, jos vanhempi epäröi yösyöttöjen lopettamista. Unisyöttö toimii parhaiten alle 7 kuukauden ikäisille vauvoille. Ensimmäinen syöttö kannattaa ajoittaa äidin nukkumaanmenoaikaan, noin klo 22–23 välille, kun vauvan uni on syvimmillään. Usein yksi syöttö alkuyöstä riittää näille vanhemmille vauvoille ja muut heräämiset kannattaa hoitaa muilla tavoilla. Jos unisyöttöjä haluaa kokeilla jo alle 6 kk ikäisen vauvan kanssa, niiden välinä voi pitää 3-4 tuntia. Tällöin yöllistä syöttämistä ei ole vielä tarkoitus lopettaa, vaan totuttaa vauvaa vähitellen pois syömiseen liittyvästä uniassosiaatiosta.

On täysin vauvasta kiinni, missä vaiheessa unisyöttö ei enää toimi. Kun vauva alkaa heräillä syöttöihin ja virkistyy selvästi, unisyötöt kannattaa lopettaa ja pohtia yösyöttämisten lopettamista kokonaan.

6. Voiko yösyöttöjen lopetus vähentää maidon tuotantoa?

Kyllä, täysimetyksellä olevalle vauvalle tiheän imun kaudet ovat luonnollinen tapa pitää yllä maidonmuodostumista. Ja yöllisillä imetyksillä on isompi merkitys maidon muodostumiselle kuin päiväimetyksellä. Äitien maidontuotanto on myös yksilöllistä ja toiset ovat herkempiä reagoimaan vähentyneeseen yöimetykseen maidontuotannon vähenemisellä. Tällöin äidin tuleekin aina miettiä kokonaisuutta ja tehdä ratkaisunsa sen pohjalta. Myös äidin lisääntynyt väsymys ja stressi voivat vaikuttaa maidontuotannon vähenemiseen ja moni onkin saanut avun siitä, että tarjoaa vauvalle öisin pumpattua rintamaitoa tai siirtyy tässä vaiheessa imetyksen ja korvikeruokinnan yhdistelmään.

Yli puolivuotiaan vauvan on mahdollista saada tarvitsemansa maitomäärä 3–5 imetyskerralla, jotka voivat aivan hyvin sijoittua päiväajalle. 

7. Miksi vauva heräilee yösyöttöjen lopettamisesta huolimatta jopa tunnin välein öisin?

Heräilyt johtuvat usein siitä, että vauva ei osaa nukahtaa itsenäisesti. Hänellä on tyypillisesti jokin nukahtamiseen liittyvä uniassosiaatio, joka vaatii vanhemman aktiivista toimintaa. Kyse voi olla esimerkiksi syliin tai viereen nukuttamista, heijaamisesta tai hytkyttelystä. Yösyöttöjen lopettamisen yhteydessä vanhempi voikin huomaamattaan kehittää korvaavan uniassosiaation, jota vauva alkaa vaatia aina yöllä herättyään. Kun tämänkin assosiaation saa purettua ja vauva oppii nukahtamaan itsenäisesti unisyklien välillä, öistä tulee ehjempiä.

Vanhempia vauvoja voi herättää myös ulkoiset ärsykkeet, kuten vanhemman liikkeet, äänet, täysi vaippa tai postilaatikon kolahdus aamuyöllä. Moni onkin huomannut, että perhepedissä nukkuminen on muuttunut hulinaksi vanhemman vauvan kanssa. Jopa samassa huoneessa mutta omassa sängyssään nukkuvat vauvat voivat heräillä vanhempiensa uniääniin ja liikkeisiin, jolloin siirto omaan huoneeseen on lopulta rauhoittanut heidän yönsä.

Onnistunut unikoulu ja varhaiset aamut

Kuvakrediitit Kuvaaja Patrick Case palvelusta Pexels

Vinkkejä kaivataan

Mitä lähteä muuttamaan, jotta vauvan 10 kk saisi nukkumaan aamulla pidempään? Olemme unikoulun avulla saaneet yöt kuntoon mutta nyt riesana on aamuherääminen, joka tapahtuu kukonlaulun aikaan. Äiti taas haluaisi jatkaa unia edes tunnin pidempään. Vauva nukkuu yleensä kahdet päiväunet, ekat jo 8-9 aikoihin aamulla, unta 60-120 min. Toiset unet iltapäivällä joskus 14-16 aikoihin, unta 45-90 min… iltarutiinit aloitetaan klo 18.30 ja unessa hän on vähän ennen klo 20.Ei enää herää öisin syömään ja syö kiinteitä viisi kertaa päivässä plus imetykset.

Alkaako karsia päiväunista vai laittaa illalla nukkumaan aiemmin vai myöhemmin vai mitä? Kertokaa, oi viisaat!

                                                ****************

Aloitus, pienine variaatioineen, on hyvin tyypillinen Muksuperheen uni Facebook -ryhmässä. Yhtä ikävuotta lähestyvä vauva on menestyneen unikoulun jälkeen alkanut heräillä kukonlaulun aikaan. Ilmiö koskettaa sekä vauvoja, joiden yöuni on yhtenäistynyt unikoulun jälkeen, sekä niitä vauvoja, jotka ovat nukkuneet koko ikänsä melko hyviä ja yhtenäisiä yöunia.

Miten siis lähestyä ja suhtautua tähän varsin yleiseen ongelmaan? Voiko asioille tehdä jotain, jotta vauva nukkuisi aamuisin pidempään? Vastaus on kyllä ja ei. Aamuheräily on useimmille vauvoille luontaista ja se on vaihe, joka vauvan kehittyessä menee vähitellen ohi. Toisilla nopeammin ja toisilla hitaammin. Ja jos ajatus yhtään lohduttaa, niin ennen pitkään näistäkin vauvoista kehittyy teinejä, joita ei tahdo saada sängystä ylös ennen puoltapäivää. Mutta sitä on vaikea ajatella, kun kuuntelee iloisena kukkuvan vauvan kutsuhuutoa ja tekisi vain mieli painaa oma pää tiukemmin tyynyyn. Moni lankeaakin siihen kiusaukseen, että käy kaappaamassa aamukkujan viereensä, tekee tissitainnutuksen ja vauva torkahtaa. Kunnes taas alkaa kukkua energisenä.

Tarkastellaanpa asiaa ihan vauvan biologisten ja sosiaalisten ulottuvuuksien kautta.

Vauvan vireystilan säätelyn biologiset tekijät

Ihmisten vireystilaa säätelee monimutkainen, biologinen ja sosiaalisesti opittu kokonaisuus. Luonnollisen vuorokausirytmimme perustana on pimeä-valorytmiä seuraava biologinen tapahtumasarja kehossamme, joka auttaa meitä pysymään valveilla ja vaipumaan uneen, kun elimistömme sitä tarvitsee. Aivojen vireystilaa säätelevät mm. kehon hormonitoiminta, lämpötilojen muutokset, sekä, että kertynyt unipaine. Kun ihminen on valvonut riittävän pitkään aivot vaipuvat väkisinkin uneen, koska uni on meille elintärkeää.
Vauvojen vuorokausirytmisyys kehittyy vähitellen. Vastasyntyneellä vauvalla ei ole mitään rytmisyyttä. Hän heräilee, nukkuu ja syö pitkin päivää, ihan omaan tahtiinsa, jos niin annetaan tapahtua. Yksi tärkeimmistä tehtävistä vanhemmuudessa onkin ohjata ja tukea vauvan rytmisyyden kehittymistä niin, että vauva nukkuisi öisin pisimmän unipätkänsä ja olisi virkeä ja aktiivinen päiväaikaan. Hyvään ja kehittyneeseen rytmisyyteen kuuluu myös se, että vauvan ravinnontarve ja –saanti siirtyy vähitellen päiväpainotteiseksi, jolloin suolistokin saa mahdollisuuden lepoon.

Yötä kohti mentäessä kehossamme alkaa erittyä hormoneja ja välittäjäaineita, jotka auttavat meitä nukahtamaan. Nukahtaminen on otollisimmillaan, kun nk uni-ikkuna aukeaa. Jos tästä vaiheesta sinnittelee yli, nukahtaminen vaikeutuu. Pikkulapsilla syntyy yliväsymystila, joka johtaa ylivirittyneisyyteen. Jokaisella vanhemmalla on varmasti kokemusta, miten hankalaa on rauhoitella yliväsymyksestä riekkuvaa lasta. Siksi pikkulasten väsymysmerkkien tarkkailu on tärkeää ja olla valmiina, kun nukahtamisen hetki on otollisin.

Ihan pienillä 2-4 kk ikäisillä vauvoilla voi käyttää apuna kelloa. Kun vauva on herännyt päiväunilta, hän jaksaa olla valveilla keskimäärin 90 minuuttia. Kannattaa siis aloittaa univalmistelut n. 75 minuutin kohdalla, niin vauvan saa helpommin nukahtamaan itsenäisesti. Vakiintuneen päivärytmin ansiosta vanhempien on myös helpompi tulkita vauvan tarpeita. Ihmisen keho rakastaa rytmisyyttä ja voi kaikkein parhaiten säännöllisessä rytmissä. Tutkimuksissa on huomattu, että täysin luonnonvalosta eristettyjen koehenkilöidenkin rytmisyys noudattaa suhteellisen pysyvää vuorokausirytmiä, jossa valvetila asettui ihmisen elinympäristön päiväaikaan ja nukkuminen yöhön.

On siis pelkästään luonnollista, että aamuyöllä vauvojen kehossa alkaa erittyä aineita, jotka auttavat heräämään. Suurin osa vauvoista ja pikkulapsista on aamuvirkkuja ja pieni osa iltapainotteisia. Vauva, joka noudattaa itselleen luontaista rytmiä nukkuu levollisesti ja on päivisin tyytyväinen.

Uneen vaipumiseen ja unessa pysymiseen vaikuttaa mm. melatoniini, jota kehossamme on eniten illalla ja yöllä. Muita nukahtamista edistäviä aineita ovat GABA eli gamma-aminovoihappo, adenosiini ja histamiini. Näiden kehon tuottamien aineiden vaikutus on hidastava ja rauhoittava. Kun unipaine on riittävä, uni-ikkuna aukeaa ja nukahdamme helposti. Uni-ikkuna on auki n. 15 minuuttia ja sen jälkeen joutuu yleensä odottamaan unisyklin pituisen ajan, kunnes uusi ikkuna aukeaa. Pikkulasten unisyklin pituus on keskimäärin 40-50 minuuttia.

Alkuyöstä uni on syvempää ja herääminen epätodennäköisempää. Alkuyön uni on erityisen tehokasta kertyneen väsymyksen poistamiseen ja aamuyötä kohti unen laatukin kevenee.

Aamuyöstä kehomme alkaa erittää erilaisia aineita,  kuten kortisolia ja noradrenaliinia, jotka yhdessä vähentyneen unipaineen kanssa auttavat meitä heräämään. Aamuyön unessa on myös enemmän kevyttä REM-unta. Tämän vuoksi vauvakin havahtuu herkemmin hereille erilaisten ulkoisten ärsykkeiden seurauksesta (täysi vaippa, pissahätä, huoneeseen tuleva auringonvalo, yövalo, unien näkeminen, samassa huoneessa nukkuvien vanhempien tai sisarusten liikehdintä, postilaatikon kolahdus tms. )

Yleisin ohje, jonka annan aamuheräilystä kärsiville vanhemmille, on noudattaa aamuheräämisiin samaa unikoulumenetelmää, jolla he ovat saaneet yöt kuntoon. Se tuntuu työläältä mutta kannattaa, koska sen avulla vauva oppii lopulta, ettei aamuvarhain tapahdu mitään kivaa, jonka vuoksi pitäisi kutsua huoltojoukot töihin.

Vauvan torkuttaminen vieressä ja aamuimetykset tuntuvat ehkä aluksi toimivan mutta johtavat aika pikaisesti useimmissa tapauksissa siihen, että aamuheräämiset aikaistuvat entisestään ja pahimmillaan ollaan takaisin yöheärilyissä. Vauvoilla ei ole kelloa, eivätkä he ymmärrä, miksi viereen pääsee vasta aamulla, eikä yöllä. Kun päätetään etukäteen aika, jolloin noustaan oikeasti ylös ja sitä ennen vauvalle ei tarjota kivoja ärsykkeitä, vauva tajuaa vähitellen jutun juonen ja tylsyyksissään ja väsymyksessään uinahtaakin lopulta itsenäisesti takaisin uneen.

Kannattaa siis kuunnella vauvan aamuelämöintiä melko rennosti ja puuttua siihen vasta siinä vaiheessa, jos oikeasti on hätätila. Korvatulppien käyttäminen auttaa olemaan reagoimatta jokaiseen kutsuhuutoon. Tarkoitushan on viestiä vauvalle, että yö jatkuu ja KAIKKI haluvat nukkua. Yösyömisten loppuminen vähentää myös vauvan vaipanvaihtojen tarvetta ja totuttaa suolistoa lepotilaan yöajaksi.

On joutakin merkkjä, joiden avulla voi tulkita, mistä aamuherääminen mahtaa johtua. Ja silloin ylimääärinen säätäminen on tarpeen. Alla muutama esimerkki.

Vinkkejä, joiden avulla voi tulkita mistä vauvan aamuheräily johtuu ja mitä asian hyväksi voi tehdä.

Jos ongelmana liiallinen päiväunimäärä, merkkinä on usein lyhentyneet päiväunet, vaikeus nukuttaa päiväunille ja saada vauva nukahtamaan iltaisin.

  1. Anna vauvan herätä aamulla haluamanaan ajankohtana.
  2. Koeta venyttää aamun valveillaoloaikaa vartilla ja tarkkaile samalla lapsen väsymysmerkkejä. Tasapainottele yliväsymystilan estämiseksi.
  3. Laita vauva päiväunille
  4. Anna nukkua, kunnes herää itsenäisesti.
  5. Noudata tuttuja rutiineita ja rytmiä ja koeta taas venyttää valveillaoloaikaa  vartin verran. Tasapainottele yliväsymystilan estämiseksi.
  6. Laita vauva päiväunille.
  7. Herätä vauva, kun hän on nukkunut yhden unisyklin, jotta unet eivät pitkity.
  8. Noudata arjen rutiineita ja rytmejä. Hiljennä toimintaa iltaa kohti.
  9. Jos vauva on kovin väsynyt illalla, laita hänet nukkumaan aikaisemmin.
  10. Toista, kunnes unirytmi tasoittuu. Tavoitteena on 10-12 h yöunta ja 2,5 – 4 h päiväunta 1- 2 jaksossa.

Jos ongelmana liian vähäinen yöunimäärä merkkeinä on usein päivisinkin kärttyinen vauva, joka herää itkien uniltaan ja nukkuu päivisin epäsäännöllisiä lyhyitä päiväunia.

  1. Laita vauva aikaisemmin yöunille. Siirrä nukkumaanmenoaikaa vartin verran tai jopa puoli tuntia aikaisemmaksi.
  2. Varhenna päiväunia vartin kerrallaan.
  3. Toista muutoksia vartti kerrallaan, kunnes yön rauhoittuvat ja vauva herää aamuisin tyytyväisenä.
  4. Toista, kunnes unirytmi tasoittuu ja vauva herää aamulla tyytyväisenä. Tavoitteena on 10-12 h yöunta ja 2,5 – 4 h päiväunta 1- 2 jaksossa.
  5. Pidä huolta, että vauva ei kuormitu liikaa päivän aikana ja rauhoita toimintaa iltaa kohti. Osa vauvoista on hyvin kuormitusherkkiä, he tarvitsevat paljon unta ja kaipaavat säännöllisesti toistuvia tylsiäkin rutiineja enemmän kuin joustavammat ja vähäunisemmat vauvat

Jos ongelmana on nälkäherääminen merkkinä on ahnaasti öisin syövä, joka heräilee epäsäännöllisesti.

  1. Tarkista neuvolaterveydenhoitajan ja lääkärin kanssa vauvasi riittävä kasvu ja suositeltu ravinnontarve.
  2. Vertaa sitä vauvan todelliseen ravinnonsaantiin ( sormiruuasta vain mikro-osa voi päätyä mahaan ja pelkkä korvike tai rintamaito ei riitä korvaamaan tarvetta vastaavaa kiinteän ruuan määrää, jonka kiihkeästi kasvava ja liikkumaan opetteleva vauva tarvitsee )
  3. Rytmitä maitoruokintaa ruokailuiden jälkeen ja/tai selkeisiin, säännöllisinä pysyviin rauhallisiin hetkiin, kuten aamuun, keskipäivään ja iltaan. Tavoitteena on ohjata lasta syömään nälkäänsä, ei napostelemaan pitkin päivää.
  4. Anna lapselle ennen nukkumaanmenorutiineja riittävä iltapala ja sellaista ruokaa, josta hän pitää. Proteiinin lisääminen on auttanut monia lapsia pysymään kylläisinä läpi yön.
  5. Päätä, että et syötä lasta öisin, ellei edellisestä syömisestä ole kulunut vähintään 3 tuntia.
  6. Koeta ensin pudottaa alkuyön syömishetket ja etene kohti aamuyötä.
  7. Ohjaa vauvaa rauhoittumaan myös muilla tavoilla kuin syömällä.

Jos ongelmana on erilaiset ärsykkeet, jotka herättävät vauvan.

  1. Vältä yöllistä syömistä ja juomista, jotta pissa- tai kakkahätä eivät aiheuta turhia vaipanvaihtoja ja herätä vauvaa aamuyöllä
  2. Estä postilaatikon kolahtaminen aamuyön tunteina
  3. Pimennä vauvan huone täydellisesti. Jopa pieni yövalo tai jonkun elektronisen laitteen merkkivalo voi toimia ärsykkeenä.
  4. Nukuta vauvaa eri huoneessa, jos hän herää muiden ihmisten ääniin tai liikehdintään.
  5. Älä mene vauvan luokse, jos hän alkaa äännellä aamuyöstä, muuten voit havahduttaa kunnolla unta tekevän vauvan. Jos ääntely on ähinää, örinää, hihkumista, jokeltelua, mantraitkua tai hyväntuulista huutelua, anna vauvan olla rauhassa itsekseen. Hyvällä lykyllä hän toteaa, että mitään erikoista ei tapahdu ja onkin parempi nukahtaa uudestaan. Jos vauva pysyy hyväntuulisena, voit rauhassa päättää, milloin nousette ja teette aamutoimet. Pidä aikataulu pysyvänä joka aamu. Myös viikonloppuisin.
  6. Vältä aamuyön syöttöjä ja viereen ottamista, ellette kaikki nukahda sen jälkeen uuteen uneen. Vauvalla ei ole kelloa ja hän ei ymmärrä, miksi saa ruokaa tai pääsee viereen klo 4:30 mutta ei klo 1:30. Tapa voi johtaa yhä varhaisempiin aamuheräämisiin.
  7. Mitä vanhempi vauva, sitä tärkeämpää on pitää nukahtamishetken ja yölliset olosuhteet yhtenäisinä. Jos vauva on tottunut nukahtamaan makuuhuoneen ovi raollaan, valot päällä tai White noise –sovelluksen ääniin, tulee niiden olla vastaavat myös aamuyöllä. Muuten vauva havahtuu olosuhteiden muutokseen, eikä rauhoitu.